Yleiskuva
Influenssa tarttuu pisara- ja kosketustartuntana, ja itämisaika on tyypillisesti 1–4 vuorokautta. Suomessa epidemiakausi ajoittuu tavallisesti joulukuusta huhtikuuhun, ja THL seuraa epidemian etenemistä tartuntatautirekisterin ja hengitystieinfektioiden seurantajärjestelmien avulla. Sekä A- että B-tyypin virukset aiheuttavat kliinisesti samankaltaisen taudinkuvan, joskin niiden esiintymisajankohdassa ja vaikeusasteessa on eroja. Influenssa eroaa tavallisesta nuhakuumeesta äkillisen alkamisensa ja voimakkaampien yleisoireiden vuoksi.
Oireet
Tauti alkaa tyypillisesti äkillisesti korkealla kuumeella, vilunväristyksillä, päänsärkyllä ja lihaskivuilla, joita seuraa kuiva yskä, nielutulehdus ja väsymys. Oireet ovat usein voimakkaammat kuin tavallisessa nuhakuumeessa, ja toipuminen kestää yleensä viikon, mutta uupumus voi jatkua pidempään. Erityisesti pienillä lapsilla, iäkkäillä ja perussairailla riski vaikeaan tautimuotoon, kuten viruspneumoniaan tai bakteeriperäiseen jälki-infektioon, on kohonnut. Muita komplikaatioita ovat välikorvatulehdus, sydänlihastulehdus ja kroonisten sairauksien, kuten astman tai sydämen vajaatoiminnan, paheneminen.
Hoito
Terveille aikuisille hoito on pääsääntöisesti oireenmukaista: lepo, riittävä nesteytys ja kuumetta alentava lääkitys. Riskiryhmiin kuuluville ja vaikeasti sairastuneille voidaan aloittaa viruslääkitys, mikäli oireet ovat alkaneet enintään 48 tunnin sisällä. Sairaalahoitoa vaativat tapaukset, joissa esiintyy hengitysvaikeutta, happisaturaation laskua tai epäily bakteeriperäisestä jälkitaudista, kuten keuhkokuumeesta.
Lääkitys
Viruslääkkeistä käytetään Suomessa erityisesti oseltamiviiria, jota annetaan riskiryhmien potilaille ja vaikeasti sairaille mahdollisimman pian oireiden alusta. Kuumetta ja kipua hoidetaan parasetamolilla; tulehduskipulääkkeitä käytetään harkiten. Bakteeriperäiset jälkitaudit, kuten sekundaarinen keuhkokuume, hoidetaan tarpeen mukaan antibiootein.
Yleisiä huomioita
Vuosittainen influenssarokote on tehokkain ehkäisykeino, ja THL suosittelee sitä erityisesti riskiryhmille, kuten iäkkäille, raskaana oleville, pitkäaikaissairaille ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Käsihygienia, yskimisetiketti ja sairaana kotiin jääminen vähentävät tartuntoja. Influenssa ei kuulu yleisesti ilmoitettavien tartuntatautien piiriin yksilötasolla, mutta epidemian etenemistä seurataan valtakunnallisesti laboratorio- ja perusterveydenhuollon ilmoitusten perusteella. Erityisryhmiin, kuten imeväisiin ja immuunipuutteisiin potilaisiin, kohdistetaan tarkempaa seurantaa ja matalampaa kynnystä hoitoon hakeutumiseen.
Rajaus
Tämä kohta käsittelee influenssaa yleisenä tautikokonaisuutena; virustyyppien A ja B erityispiirteet, kuten alatyypit ja pandemiapotentiaali, on kuvattu erillisissä osioissa.
